Pathfinder Society Finland

Bounty katselee ympäriinsä ja kuuntelee muiden huomioita risteyskohdasta. Yrittää katsoa huomaako mitään erikoisia jälkiä ja kohauttaa vaan olkiaan, jos mitään ei löydy.

Bounty kuuntelee Alysanran mietiskelut ja jatkaa sitten puhetta. "Kukaan ei ilmeisesti huomannut tarkempia jälkiä siitä mikä suunta olisi paras?" Bounty katselee ympäri ryhmää. "Varmaan parempi sitten vaan valita yksi suunta ja käydä tarkistamassa löydämmekö sieltä jälkiä meidän sabotööristämme, ilmeisesti etelän voimme jättää väliin Alysanran huomion perusteella."

Bounty alkaa lausumaan lorua ja valitsee sen perusteella satunnaisesti suunnan .

"Menemmekö siis pohjoiseen vai onko teillä muuta ideaa?" Bounty kysyy katsoen muuta ryhmää.

Valolähteenä Bountyn wayfinder, low-light vision

"Juu, etelä jääköön tällä kertaa väliin ja ensin tarkistetaan pohjoinen suunta."

Ruostetta ei pimeys haittaa, kun hiiden pienet silmät näkevät pimeässä ilman valoakin. Ruosteella ei ole mitään ideaa mihin päin sitä pitäisi lähteä ja kun muut ehdottelevat ilmansuuntia, niin tokaiseepa tuo:

Pohjonen käy. Pitää sitä jonnekin päin mennä eikä jäädä paikoilleen istumaan.

Valitsette pohjoisen.

Matkattuanne vajaa puoli tuntia vetisessä ja liukkaassa käytävässä, saavutte jälleen neliristeykseen, etelän suunnasta. Vettä virtaa risteykseen etelästä, idästä ja lännestä. Pohjoisen puolelle on rakennettu kivistä ja laastista pato, joka on alkanut kuivattaa pohjoista käytävää. Pato on selvästi nuorempaa perua kuin viemäri.

Bounty huomaa, että neliristeyksen keskellä on syvempi allas, johon vesi kerääntyy. Pinnalla kasvaa sammalta. Huolimaton eteneminen olisi aiheuttanut putoamisen. Tunnustelette salkoaseella. Muta käyttäytyy märän juoksuhiekan tavoin.

Männyntaimi huomaa pitkän kantaman hämäränäöllään padon takaisessa pohjoisessa käytävässä seinää vasten nojaavat, pitkät pitkospuut. Jos ne saisi haltuunsa, niillä voisi ylittää mutalammikon turvallisesti.

Lammikon voi ylittää 15 jalan hypyllä, jos haluatte jatkaa pohjoiseen. Jos Leap ei riitä, tarvitaan Long Jump, DC 17 liukkauden takia. Jos yksikin onnistuu Survival-heitossa reitittämiseen syvien kohtien ohi, mahdollistuu myös Acrobatics ylitykseen.

"Lienee järkevää sitoa köysi hänen ympärille, joka lähtee ylittämään", Alysanra toteaa ja alkaa jo kaivamaan reppuaan, noukkien sieltä köyden esille. "Voin hyvin mennä ja hakea nuo pitkospuut."

Kunhan soturi on lieassa ja tukevissa käsissä, hän lähtee kokeilemaan ylitystä. Raskaan panssarinsa vuoksi hän ei koe yhtä isoa hyppyä järkevänä, vaan lähtee etsimään parempaa reittiä mutaa tarkastellen.

Tällaisessa rakennetussa ympäristössä muta vaikuttaa hyvin homogeeniselta. Vielä ei löydy ylittämisen mahdollistavaa väylää.

Bounty yrittää katsella löytyykö mudan keskeltä ylittämiseen sopivaa väylää ja kysäisee muilta huomaavatko he kenties sopivaa reittiä.

Survival:

Mikäli väylä löytyy, niin Bounty sanoo Alysanralle. "Sido vaan köysi ympärille, niin minä voin pitää kiinni ja varmistaa, että saadaan tarvittaessa sinut takaisin ylös."

Jos reittiä ei löydy, niin Bounty sanoo voivansa hypätä (Athletics +7) sitoen köyden ympärilleen ja antaen sen toisen pään Alysanralle.

Bounty huomaa sammaloituneen juurakon mudassa arvioiden sen tarpeeksi kantavaksi ylitystä varten.

Alysanran askel on yllättävän keveä. Hän ylittää mudan juurakon avulla ja kiipeää lopulta matalan padon harjalle. Kulkiessaan hakemaan pitkospuita hän huomaa saappaanjälkiä maassa - samanlaisia kuin aivan ensimmäisessä risteyksessä. Sabotööri vaikuttaa lopettaneen harhautuksen tässä kohtaa. Olette jälleen jäljillä.

Alysanra huomaa myös pistemäisiä, tiheitä jälkiä. Niitä on sadoittain, ja ne kulkevat seinien koloista pohjoiseen päin. Alysanra arvioi niiden olevan jonkinlaisten hyönteisten jälkiä, mutta minkä tarkalleen?

Pitkospuiden avulla kaikki pääsevät helposti mudan ja padon yli. Jos sabotööri on lopettanut jälkien peittelyn, lienette jo lähellä hänen piilopaikkaansa.

Vaikea Society (untrained), keskivaikea Survival tai helppo Scouting Lore paljastaa lisätietoa oletetuista sabotöörin jäljistä. Nature (trained) tai helppo Insect tai Vermin Lore paljastaa lisätietoa hyönteisten jäljistä. Hyönteisten jälkien tunnistamiseen saatte +1 circumstance bonuksen, koska aiemmin olitte jo alustavasti tietoisia alueen hyönteispitoisuudesta.

Seuraava iso päivitys etenee seuraavaan merkittävään kohtaukseen, ellette päätä pakittaa tai ottaa aikalisää. Sopii tehdä takautuvat postaukset/kommentoinnit viemärimatkalta ja/tai suunnitella tulevaa kohtaamista oletetun sabotöörin kanssa. Globtoween-conin takia seuraava iso päivitys tulee vasta ma 1.11..

"Se kävi helposti", Alysanra toteaa hiljaa ylitettyään mutakuopan.

Alysanra vartoo muun ryhmän saapumista ensin, sillä hänellä itsellään ei ole kuin soihtuja mahdollisina valonlähteinä. Bountyn saavuttua hän ottaa köyden pois vyöltään ja pakkaa sen takaisin reppuunsa. Sotilas tarkastelee lähemmin kaikkia merkkejä.

Ruoste kävelee pitkospuitata pitkin mutakuopan yli ja toiselle puolelle päästyään alka tutkimaan jälkiä.

Survival (trained) sabotöörin jälkiin:


Nature (trained) hyönteisen jälkiin:

Männyntaimi tarkastelee hetken risteyksen muita kulkusuuntia. Päästyään pitkospuita pitkin mudan yli hän keskittyy hyönteisiin ja niiden elinympäristöön. Kuultuaan sabotöörin jälkien löytyneen jälleen Männyntaimi ottaa olaltaan varsijousen ja lataa sen. "Kohde saattaa olla lähellä."

Trained Nature:

Ruoste ja Alysanra, nyt kun näkevät askeleet pidemmältä matkalta ja voivat tarkkailla askelväliä, päättelevät jälkien kuuluvan kääpiölle. Alysanra lisäksi arvioi, että kääpiön jäljet ovat melko tuoreita, alle päivän vanhoja, mutta hyönteisten jäljet ovat vielä tuoreempia.

Alysanran mielestä jäljet kuuluvat tuhatjalkaisille, mutta Ruoste ja Männyntaimi ovat eri mieltä. Nämä ovat suurikokoisten, kiipeilevien luolaskorpionien jälkiä. Ne ovat myrkyllisiä, myrkky lamauttaa lihastoimintaa [enfeebled], jos se ehtii edetä ensikosketusta pidemmälle (stage 2). Ruoste tietää lisäksi, että tällaiset skorpionit aistivat maaperän mikrotärähdyksiä, mikä tekee niiltä piileskelyn miltei mahdottomaksi.

Alysanra kuuntelee mielenkiinnolla tovereiden huomioita mahdollisen hyönteisen luonteesta. Luolaskorpioni kuulostaa hänestä turhan eksoottiselta.

"Oli mikä oli, vaikuttaisi jahtaavan sabotööriämme. Joutuikohan hän pakenemaan niitä myös rautaristikon luona?"

Bounty kuuntelee tovereiden selostusta ja vastaa sitten Alysanralle.

"Onhan se mahdollista, että hän joutui pakenemaan tai sitten ristikko oli vaan liian työläs päästä läpi nopeasti. Varmaan parempi valmistautua pelastamaan hänet skorpioneilta tai varustautua siihen, että saatamme kohdata niitä matkalla. Ainakin näyttäisi, että olemme oikealla suunnalla, joten hyvin selviydytty tähän mennessä."

Bounty ottaa aseen valmiiksi käsiinsä (hilpari käsissä) ja on valmiina etenemään, kun kaikki lähtevät liikkeelle.

Ryhmän takaa kuuluu hieman turhautunutta askellusta kun Valtteri ottaa muut kiinni, jäätyään esittelyiden aikaan hieman jälkeen.

"Pahoittelut viivästyksestä. Yritin löytää leiristä sopivat vaatteet tälle tehtävälle mutta kenelläkään ei ollut lainata mitään pitkälle varrelleni sopivaa, joten..." hän viittoo hieman lannistuneen oloisena muutaman kultapalan arvoiseen asustukseensa. Aiemmin kiiltävät kengät ovat nyt paksun mutakerroksen peittämiä, ja valkoinen kauluspaita on kuraroiskeiden täplittämä. Kyynerpäissä ja polvissa hieno, salonkikelpoinen kangas on hiertynyt lähes puhki kun tukea on pitänyt ottaa seinistä, ja muutaman liukastelun myötä myös lattiasta. Tästä huolimatta mies näyttää harmittelevan enemmän asustuksensa kuntoa, ja vähemmän omaa olotilaansa - hänen liikkeensä ovat varmoja ja huolellisia, eikä hän tunnu piittaavan juurikan ympäröivästä sonnasta. Vaikuttaa siltä ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun hän ryömii korviaan myöten viemärijätteissä.

"Olen Valtteri. Palveluksessanne. Sanokaa rohkeasti jos on jotain missä voin auttaa" hän toteaa samalla kun nostaa pyöret, likaroiskeiden täplittämät lasit silmiltään, yrittäen puhdistaa niitä mustan liivinsä helman sisäpuolella. "Ottaen huomioon että meidän käskettiin pitää... Taustamme toistaiseksi piilossa, suosittelisin että laitamme nuo valoa hohtavat helyt piiloon, niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin. Toivottavasti joku on ottanut soihtuja mukaan? Tai kykenee loitsimaan valon itse?"

Kuulleessaan skorpioneista, valtteri pyöräyttää taskuistaan esille jonkinlaiset pieniä kahvoja muistuttavat aseet ja puristaa ne nyrkkeihinsä.

Valtteri asemoituu etulinjaan. Hänellä ei ole valonlähdettä, tai ylipäätään muita kantamuksia tai varusteita kuin aseensa. Valtteri ei näe pimeässä.

"Olet oikeassa", Alysanra toteaa Valtterin mainitessa wayfinderien osoittavan heidän olevan tiennäyttäjiä. "Aiemmin epäröin soihtujen käyttämistä näissä ahtaissa tunneleissa, mutta, noh, viemäreissä vaikuttaisi tilaa olevan kosolti." Tämän sanottuaan hän kaivaa repustaan seikkailijan paketista yhden tuliterän soihdun ja sytyttää sen tuluksillaan. Hän alkaa kantaa sitä vasemmassa kädessään, luopuen täten kilven mahdollisuudesta.

Kiitos Tomppa!

"Tervetuloa mukaan Valtteri! Joku pimeässä hyvin näkevä tarvitaan nyt johtamaan joukkoa ja kannattaa varautua kohtaamaan isoja skorpioneja, eipä tässä muuta."

Bounty kohauttaa olkiaan ja laittaa wayfinderin tunikan alle pois näkyvistä.

"Mene vaan edellä Alysanra, niin me seuraamme heti perästä. Ellei nyt joku muu halua paremmalla näkökyvyllä yrittää nähdä pidemmälle etujoukoissa?""

Alysanra pudistaa päätään. "Minä kuljen edellä. Soturina minulla on myös velvollisuus suojella muita ryhmän jäsenenä. Soihdun valossa näen riittävän hyvin, enkä ole untuvikko tällaisissakaan ympäristöissä."

Hän vartoo lopun ryhmä pääsemistä lähemmäs yli mutaesteen, ja jatkaa sitten eteenpäin kuivaa käytävää.